Breven Enlandia

       

  Virtuaalihevonen           A sim-game horse         Kuvat © Equine Evolution & SES

Yhteistyötallimme kasvatti Breven Enlandia on erityisen hyvätapaisesta suvusta. Sen esivanhemmat vähintään toiseen sukupolveen saakka ovat oikeita malliponeja, joten ihmekös tuo, ettei Enlandiastakaan tullut jekkuilevaa tai ilkikurista ponia. Sen sijaan Anton-lempinimellä tunnettu voikko poniori on ihana ja lempeä herrasmies, joka lumoaa hellyydellään kenet tahansa. Kaiken kukkuraksi oria on käsitelty pienestä varsasta lähtien. Se on tottunut toimimaan ihmisten kanssa, eikä sillä ole mitään luottamusongelmia ihmisiä kohtaan. Myös laumatovereiden seurassa Anton on kaikkien kaveri ja aikamoinen sopusielu, vaikka osaakin tarpeen tullen pitää puoliaan. Mieluummin se kuitenkin käyttäisi päivänsä syöden tarhakavereiden kanssa yhteisestä heinäkasasta sen sijaan, että hakeutuisi konflikteihin.

Antonissa ei ole ollenkaan orimaista pöyhkeyttä. Päinvastoin, Anton on Tidaholms Gårdin kilteimpiä poneja. Anton on paitsi rauhallinen, kuuliainen ja järkevä, myös äärettömän perso kaikenlaiselle rapsuttelulle ja hellyydenosoittamiselle. Se jaksaisi seistä hellittävänä tunnista toiseen. Tästä on tietysti suuri hyöty hoitotilanteessa, jossa Anton jaksaa seistä paikallaan puunattavana ja harjattavana. Oriin kanssa ei siis tarvitse kiirehtiä hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Antonin pystyy laittamaan kuntoon vaikka tallipihassa ilman riimua, eikä sen kanssa tarvitse pelätä, että se lähtisi huitelemaan muualle. Päinvastoin, jos Antonin jättää vapaana tallipihalle, se lähtee seuraamaan hoitajaansa, jos tämä poistuu toisaalle. Antonin kanssa selviää kunnialla paitsi hoitotoimenpiteistä, ponin talutuksesta ilman riimunnarua, kuin myös kengityksen ja raspauksen tapaisista erityistoimenpiteistä.

Ratsastettaessa Anton vaatii millintarkkaa työtä ratsastajaltaan. Ori on rehellinen työskentelijä, joka vastaa oikein annettuihin apuihin äärettömän tunnollisesti ja kantaa ratsastajansa vaikka valtamerten yli, jos sitä vain osataan pyytää oikein. Siinä missä Anton on käsihevosena sopiva vaikka millaiselle untuvikolle, sen selkään ei parane istuttaa vasta-alkajaa. Anton tarvitsee täydellisiä apuja toimiakseen kunnolla, sillä tulkinnanvaraisia apuja se ei siedä ollenkaan. Ori on tarkka ratsastajan pohkeen paikasta ja reagoi herkästi ratsastajan etukenoon. Se ei myöskään nosta laukkaa ilman selkeää valmistelua. Asiantuntevalla ratsastajalla Anton on korkeatasoinen kouluponi, joka hurmaa kauniilla liikkeillään, taipuu hyvin ja hakeutuu näppärästi muotoon.

Anton on perinyt isänsä puolelta potentiaalia myös estekentille. Koulupainotteiseksi poniksi Anton hyppää huolellisesti ja erinomaisella ilmavaralla. Hyvän hyppytyylinsä ansiosta sillä onkin potentiaalia suuremmille esteradoille, ja oi sitä intoa, kun poika pääsee hyppäämään 120 cm ratoja estetreeneihin. Välillä Antonin estesilmä sokeutuu hetkellisesti ja se saattaa ajautua liian lähelle estettä, joten ratsastajan on syytä olla tarkkana lähestymisten kanssa.

Kilpailutilanteissa Anton jännittää hienoisesti. Pienen jännityksensä puitteissa poniori alkaa tulkita yhä herkemmin ratsastajaansa ja saattaa olla toisinaan aivan äärettömän tarkka ratsastajansa avuista. Anton kyllä suorittaa radan kunnialla loppuun, kunhan sen selässä istuu pomminvarma ja kylmähermoinen kilparatsastaja.

     

Sukutaulu

Jälkikasvu

Kilpailumenestys

Breven Enlandia on sijoittunut Kouluratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa yhteensä 59 kertaa.

Päiväkirja

30. lokakuuta 2015 (omistajan kirjoittama)
Anton on nauttinut ansaituista kilpaeläkepäivistään. Kesällä se sai viettää jopa parin kuukauden mittaisen kesäloman, jolloin ori ei pahemmin suitsia saati satulaa nähnyt. Nyt syksyn tullen olemme ottaneet arjesta kiinni. Olemme käyneet oriin kanssa ryhmä- ja yksityisvalmennuksissa, joita lähialueella on järjestetty. Vaikka Anton saikin viettää varsin rentoa kesään, sen kunto on pysynyt varsin hyvänä. Lomailu ei tuntunut syövän Antonin lihasmassaa juuri lainkaan.

Tänään päätin lähteä tuuppaamaan Antonin kanssa koulua puolen päivän maissa. Kävin tekemässä alkulämmittelyn maastossa pienen tihkusateen saattelemana, jonka jälkeen suuntasimme oriin kanssa maneesiin. Aluksi hioin ponilla ravi-laukka-siirtymisiä, jotka onnistuivat hyvin. Anton siirtyi laukkaan erityisen pienestä avusta, ja sen laukka oli rennon ja mukavan oloista. Seuraavassa tehtävässä menimme pitkien sivujen alussa sulkutaivutusta laukassa, suoristus ja laukanvaihto keskellä, ja takaisin uralle sulkutaivutuksessa. Ilokseni sulkutaivutus sujui mallikkaasti jo ensimmäisellä suorituksella. Laukkasulkutaivutukset ovat nimittäin aina olleet ponin heikoin lenkki, ja ne näyttävät todella helposti häslätysti tehdyiltä. Tällä kertaa osasin ilmeisesti itse pitää selässä paketin kasassa, jolloin Anton pääsi keskittymään liikkeeseen eikä minun vääränlaisiin apuihini. Ensimmäinen suoristus venyi turhan pitkäksi ja laukanvaihtokin venähti, mutta toistoilla työskentelyyn tuli huolellisuutta. Loppuverryttelynä ravailimme pitkin poikin maneesia, jonka jälkeen kävimme vielä heittämässä pienet tallustelut maastossa.

Valmennukset

9. toukokuuta 2015, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Anette Niemi (omistajan kirjoittama)
Anton oli valmennuksen alkaessa vähän jännittynyt. Se oli pikkutarkka ja tuntui ylireagoivan pienimpiinkin ratsastajan virheisiin. Oriin ryntäily ja säpsyily hermostutti selkeästi Almaa, joka lopulta päätyikin antamaan huolimattomuusvirheellisiä apuja herkälle ponilleen. Anton oli ehdottomasti saatava takaisin maan pinnalle, ja Alman oli kerättävä hermonrippeensä ennen kuin valmennusta pystyi edes harkitsemaan. Pyysin Almaa pysäyttämään oriin maneesin keskelle ja laskemaan kaikessa rauhassa kymmeneen, sitten keräämään ohjat käsiinsä. Ohjasin Almaa alkuverryttelyyn, jossa tarkoituksena oli ensisijaisesti rauhoittaa ratsastajaa ja keskittyä ainoastaan siihen, millaisia apuja hän syötti ponilleen. Kun Alma oli saanut itsensä rauhoitettua, alkoi Antonkin rentoutua.

Otimme tänään Alman toiveesta vähän laukkatyöskentelyä. Lisäsin kuitenkin valmennusrungon alkuun pientä jumppailua, jossa tarkat avut olisivat kaiken A ja O; aloitimmekin alkuvalmennuksen pysähdyksillä, käynti-ravi-siirtymisillä sekä peruutuksilla ja pohkeenväistöillä. Käyntipysähdyksissä teimme toistoja niin pitkään kunnes ori alkoi rentoutua kroppansa läpi. Antonin askeleet alkoivat aktivoitua, ja se pyöristi itseään kauniisti selästään ja niskastaan. Ratsukko suoriutui käynti-ravi-siirtymisistä vaivattomasti. Sen sijaan peruutuksissa oli vähän hankaluuksia, kun Alma tuntui taas kadottavan keskittymiskykynsä ja päätyi antamaan oriille varsin epäjohdonmukaisia apuja. Anton selkeästi jännittyi hätiköidysti annetuista avuista, jolloin peruutukset olivat kiireisiä ja vinoja. Pohkeenväistöissä Alma istui aluksi hieman vinossa, jolloin väistöt olivat jokseenkin epätasaisia. Kun Alma muisti pitää molemmat istuinluunsa tasaisesti satulassa, alkoivat pohkeenväistöt olla jo aikamoisia taidonnäytteitä!

Tämänpäiväisessä laukkatyöskentelyssä puolestaan tehtävänä oli vuorottaisesti pidentää ja lyhentää laukkaa maneesin pitkillä sivuilla. Ensimmäisillä kierroksilla Antonin askeleessa ei liiemmin näkynyt muutosta. Se laukkasi sivulla lyhyttä ja hidasta laukkaa, joten kannustin Almaa antamaan rohkeasti terävämpiä pohjeapuja sekä ratsastamaan aktiivisesti istunnallaan. Lopulta ratsastajan avut alkoivat olla kohdillaan, ja orikin alkoi innostua laukkatyöskentelystä. Viimeisillä kierroksilla Anton esittelikin selkeitä lyhyen ja pitkän laukka-askeleen pätkiä. Tähän oli hyvä lopettaa.

27. toukokuuta 2015, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Anette Niemi (omistajan kirjoittama)
Alman ja Antonin kanssa oli tänään tarkoitus työstää pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Alkulämmittelyssä kiinnitin huomiota siihen, kuinka Anton nakkeli niskojaan ja vastusteli, kun Alma yritti saada ratsuaan muotoon. Poniori tarvitsi selvästi tarkempia apuja. ”Tee säännöllisesti kevyitä puolipidätteitä, muista aavistuksenomainen sisäohjan tuki ja aktiiviset eteenpäinvievät pohkeet”, annoin hienosäätövinkkejä Almalle kentän laidalta. Kauniin peräänannon löydyttyä ratsukon meno näytti varsin hyvältä, joten alkuverryttelytehtäviksi riittivät pikaiset istuntaharjoitukset ja erilaiset teiden ratsastukset. Anton keräsi verryttelyn aikana hienosti itseään ratsastajan alle ja kulki mukavan kevyesti. Oriilla oli pitkät ja lennokkaat askeleet, ja Alman rauhallista ratsastusta oli ilo katsoa.

Pohkeenväistöharjoitukset aloitimme ensin käynnissä. Ensimmäisessä tehtävässä ohjasin ratsukkoa tekemään muutaman askeleen loivia pohkeenväistöjä, joissa väistettiin takaosaa sisällepäin. Alma valmisteli ponin hyvin, mutta varsinaisessa väistössä toivoin parempaa ulkopohkeen tukea. Anton kulki kaiken kaikkiaan hyvin ja kuunteli ratsastajansa ohjeita tarkkaavaisesti. Kun ratsukko oli väistänyt molempiin suuntiin muutaman kerran virheettömästi, totesin, ettei käyntipohkeenväistöä tarvinnut rullata sen pidemmälti. Siinä, missä käyntiväistöt olivat sopivan simppeleitä, raviväistöissä oli pientä liioittelun makua. Anton kaarsi kaulansa ihmeelliselle mutkalle ja kulki lapa liian edellä. Kaulan mutka suoristui ja poni lapoineen saatiin parempaan pakettiin, kun ohjeistin Almaa antamaan oriille napakammin pohjetta ja keskittymään parempaan ulko-ohjan tukeen. Tähän oli hyvä lopettaa. Lähdin suorittamaan ratsukon kanssa loppuverryttelyt lähimaastoon, jossa kertasin ratsastajalle valmennuksen pohjalta oleellisimmat läksyt kotitreeniin ja tsemppasin vielä roimasti nappisilmäistä ratsuponia kunnon taputuksella.

Ikääntyminen