Poniniemen Pendecardiel

       

  Virtuaalihevonen           A sim-game horse         Kuvat © tallin omaisuutta

Perustiedot

Virallinen nimi Poniniemen Pendecardiel Rekisterinumero VH15-023-0008
RotuWelsh part bred (50%) SukupuoliTamma
Väri ja säkäkorkeusRautias, 145 cm Syntymäaika 18.03.2014 (12-v., ikääntyy satunnaisesti)
PainotuslajiKouluratsastus Koulutustaso ko Vaativa B re 100 cm
Omistaja Alma (VRL-08691) KasvattajaPoniniemi

Luonnekuvaus ja ratsastettavuus

Poniniemen Pendecardiel eli Nelle on äärettömän herkkäsieluinen ponitamma. Se on ujo ja arka sekä todella varovainen welsh part bred, jonka luottamus ansaitaan vuosien työllä. Tamma on melko epäileväinen vieraita ihmisiä kohtaan, eikä se päästä uusia tuttavuuksia kovin helposti lähelleen. Ponin käsittely onkin aika kinkkistä näissä raameissa, sillä jos Nelle kokee poikkeuksellisen tilanteen uhkaavana, se puolustautuu vähintäänkin näykkäisemällä. Tamman kanssa on työskenneltävä rauhallisesti ja tasaisesti ilman turhia hötkyilyjä, jolloin se rentoutuu ja päästää pohjaluonteensa kokonaisuudessaan esiin. Normaalien arkirutiinien puitteissa Nelle on varsin mutkaton poni.

Kotona Nelle on varsin valloittava, pirteä ja huumorintajuakin osoittava ponitamma. Se on tosin vähän syrjään vetäytyvä ja viihtyy mielellään omassa rauhassaan, eikä muiden ponien seura ole sille välttämätöntä. Tamma kyllä osoittaa hellyyttään laumatovereilleen sekä tutulle ihmiselleen hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja nauttii vastaavasti rapsutuksista ja harjaushetkestä, mutta ei sen kummemmin haikaile karsinansa ohi kulkevien ihmisten huomiota tai kärsi eroahdistuksesta, jos se tarhataan yksin.

Tutun ihmisen hoidettavana ollessaan Nelle seisoskelee paikallaan hievahtamatta lainkaan. Poni on varminta hoitaa vapaana karsinassaan, sillä Nelleä inhottaa olla kiinni sidottuna ja se saattaa helposti saada vetopaniikin jotain säikähtäessään. Nelle on aika perusponi hoitaa, mutta se reagoi herkästi kiireeseen. Hoppuilevan hoitajan kanssa Nelle alkaa usein protestoida. Turha kiiruhtaminen ja hötkyily vain hidastavat toimenpiteiden suorittamista.

Nelle on varsin sisäänpäin lämpiävä, joten sen sopeutumisprosessi uusien paikkojen ja asioiden suhteen on mutkikas ja vaatii kärsivällisyyttä käsittelijältä. Kilpailupaikoilla se pahimmillaan tärisee kuin haavanlehti ja on koko ajan valmis sinkoutumaan pois paikalta. Tärkeintä on saada ponitamma rentoutumaan ihan kunnolla ajan kanssa ennen kuin sen kanssa edes harkitsee radalle tai lämmittelypaikalle siirtymistä, muuten suorituksesta ei tule mitään. Eläinlääkäriin ja kengittäjään Nelle suhtautuu todella varautuneesti ja voi uhitellakin, sillä eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit ovat sille ahdistavia ja aiheuttavat epämukavuutta.

Höyhenenkevyt ohjasote ja tasainen, horjumaton istunta ovat alkeellisimmat edellytykset sille, että ponin kanssa pääsee työskentelemään ilman pukkilaukkaa tai peruutteluita. Jos Nellen suussa on liikaa painetta, ponitamma juoksee sitä pakoon ja vastaavasti hermostuu, jos ratsastaja huitoo pohkeillaan ihan miten sattuu. Ratsun työssään Nelle tuntuu helposti ajattelevan, että nopeus voittaa pikkutarkkuuden. Tamma on työssään aika suurpiirteinen ja se yrittää kiihdyttää vauhtiaan heti, kun homma menee liian pikkutarkaksi. Nellen ratsastajan onkin huolehdittava jatkuvista puolipidätteistä, jotta poni ei pääse keräämään kierroksia alleen. Vaikka Nelle onkin aika haastava ratsu, siitä saa oikeita nappuloita painelemalla ihan uskomattoman hyvän kouluponin. Nelle on notkea ja pehmeä liikkuja, joka kokoaa itsensä helposti. Vaativalla tasolla kilpaileva poni on parhaimmillaan väistöissä sekä askeleen pidennyksissä ja lyhennyksissä.

Nellestä ei oikein ole esteratsuksi, sillä isommilla esteillä se on todella arka ja epävarma hyppääjä, joka tukeutuu todella tanakasti ratsastajaansa. Selässä istuvan ihmisen on huolehdittava teistä, lähestymisistä, ponnistuspaikan löytymisestä ja lisäksi tsempattava tammaa ihan jatkuvasti, jotta se uskaltaa hypätä yli. Nellen hyppytekniikassa ei sinänsä ole puutteita, se on lennokas ja tarkka, mutta kaikki muu, mitä esteiden välillä tapahtuu, riippuu ratsastajan työstä. Lisäksi Nelle kuumenee radalla lähes huomaamatta, jos ratsastaja ei säätele ponin tempoa jatkuvasti. Tamman kanssa hyppäilläänkin ainoastana silloin tällöin virkistyspuuhana.

Tallin pihapiiristä lähdettäessä Nelle osoittaa säikymmän puolensa. Esimerkiksi maastossa tamma on todella säikkyherkkä ja se kehittelee päänsä sisällä kaikenlaisia pelkotiloja. Se koikkeloi, hoipertelee ja pyrähtelee, vaikka mitään varsinaista peloketta ei lähipiirissä olisikaan. Ratsastajan rauhallisuus voi vähän rauhoittaa poniakin, mutta turvallisuuden vuoksi on hyvä ottaa mukaan toinen ellei jopa kolmaskin ratsukko.

           

Sukujuuret

i. Redlicious
wpb (NWR 50%), prt, 148 cm
KRJ-II
ii. Crossdown's Coco Jambo
wpb (50%), prt, 143 cm
iii. Abdul-Basir ox ox, rt, 152 cm
iie. Crossdown's Elfin wB, prn, 137 cm
ie. Penelope II
wpb (50%), rt, 148 cm
iei. Khentimentiu ox ox, rt, 155 cm
iee. Lluwch Golden Marple wB, vkk, 154 cm
e. Prescilla
wpb (NWR 50%), prt, 143 cm
ei. Rheiner Dennis
wpb (50%), rt, 145 cm
eii. Rheiner Diablo Star wpb (50%), prt, 136 cm
eie. Rheiner Mermaid wpb (50%), rt, 148 cm
ee. Pietronella
wpb (50%), prt, 133 cm
eei. Stukeh al Bhahi ox ox, rtkm, 150 cm
eee. Glyncewn Nighlight wA, m, 121 cm

Rheiner Diablo Star: xx x wb
Rheiner Mermaid:xx x wb

Jälkikasvu

Kilpailumenestys

Yhteensä 22 KRJ-sijoitusta.

12.08.2014 - KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 6/40
15.08.2014 - KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 3/40
16.08.2014 - KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 1/40
16.08.2014 - KRJ - 6 sins - Vaativa B - 3/30
18.08.2014 - KRJ - Kilpailukeskus Stewart - Helppo A - 5/30
20.08.2014 - KRJ - Kilpailukeskus Stewart - Helppo A - 4/30
21.08.2014 - KRJ - Kilpailukeskus Stewart - Helppo A - 5/30
24.08.2014 - KRJ - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa B - 4/40
25.08.2014 - KRJ - Trio Connemaras - Helppo A - 2/30
26.08.2014 - KRJ - Trio Connemaras - Helppo A - 2/30
27.08.2014 - KRJ - Fifth Bridge Ponies - Vaativa B - 4/30
28.08.2014 - KRJ - Trio Connemaras - Helppo A - 3/30
31.08.2014 - KRJ - Fiktio - Vaativa B - 3/40
08.09.2014 - KRJ - Whispering Heaven - Vaativa B - 5/30
10.09.2014 - KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 4/40
11.09.2014 - KRJ - Whispering Heaven - Vaativa B - 2/30
23.09.2014 - KRJ - Aida Connemaras - Vaativa B - 5/30
26.09.2014 - KRJ - Aida Connemaras - Vaativa B - 1/30
02.10.2014 - KRJ - Aida Connemaras - Vaativa B - 5/30
03.10.2014 - KRJ - Aida Connemaras - Vaativa B - 3/30
17.10.2014 - KRJ - Sinnesro - Vaativa B - 2/30
18.10.2014 - KRJ - Sinnesro - Vaativa B - 5/30

Päiväkirja

13. helmikuuta 2016
Nellen kanssa ei ole pahemmin heitetty maastolenkkejä parin vuoden takaisen selkkauksen vuoksi, jolloin reppanan hermot särkyivät kahdesta maastoon kaveriksi lähteneestä lajitoverista huolimatta. Oli siinä harjasta kiinni pitäminen, kun neiti päätti palata jo sadan metrin päässä tallipihasta takaisin kotiin kunnon pukkilaukalla rynnien. Tänään, kauniin aurinkoisen talvipäivän kunniaksi, päätin kuitenkin kokeilla Nellen kanssa jotain aivan muuta kuin iänikuista jumppaa maneesissa. Laitoin tamman suitsiin hitusen kovemman kuolaimen ja satulaan turvajalustimet, ja pyysin tallityttö Maria tulemaan mukaan uudella nyffitammallani Goldalla, joka on osoittautunut järkkymättömäksi tapaukseksi, joka ei käännä korvaansakaan vaikka vierestä lähtisi teeriparvi lentoon. Olen pistänyt merkille, että Goldan seura näyttää rauhoittavan myös Nelleä, joten nyt jos milloin oli hyvä aika heittää pieni lenkki maastossa. Kun kaiken lisäksi meillä työharjoittelussa viipyvä Linnea-tyttökin ilmoitti tulevansa Auran kanssa mukaan, ei ollut mitään syytä jättää maastoreissua väliin.

Nelle oli tänään varustettaessa vähän säpäkällä tuulella, joten ajattelin kaiken varalta työstää sillä vähän maasta käsin -tehtäviä ennen tallipihalta poistumista. Tamma rentoutui selkeästi rinnallani polkiessa, joten pääsimme suuntaamaan päätien suuntaan. Jättäydyin Nellen kanssa ensin häntäpäähän seuratakseni, kuinka neiti käyttäytyisi jonon jatkeena. Ilmeisesti olimme onnistuneet valitsemaan oikeat ponit Nellen maastoseuraksi, sillä tällä kertaa se ei säikähtänyt itseään sydänkohtauksen partaalle. Pitäydyimme suunnitelman mukaisesti ihan pienessä maastoretkessä, käynnissä koko matkan, kulkien lähinnä tienreunaa pitkin. Teimme pienen reissun metsän siimekseen, jossa Nelle pari kertaa liikahti hermostuneesti kuullessaan särähdyksen puiden seasta. Nelle suorastaan yllätti minut tänään, joten eiköhän ponin kanssa uskalla poistua turvalliselta tallipihalta toistekin.

Valmennukset

24. toukokuuta 2015, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Anette Niemi (omistajan kirjoittama)
Aloitimme Nellen ja Alman kanssa valmennuksen ravivolttien ja lisätyn ravin parissa. Aluksi Nellen ravityöskentelyä ei voinut millään kuvailla ensiluokkaiseksi. Tamma ravasi kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla ja liikkui lähinnä eteenpäin harppoen ilman minkäänlaista kontrollia tai takaosatyöskentelyä. Almalla oli täysi työ kevyiden ja säännöllisten puolipidätteiden antamisen kanssa, jotta poni estyi juoksemasta alta ja alkoi ravata enemmän takaosasta. Ravivoltit sen sijaan osoittautuivat oivaksi osaksi tamman verryttelyrutiinia, sillä volteilla tamma alkoi hieman hidastaa ja liikkua paremmassa muodossa, kunhan Alma vain muisti ulko-ohjan ja pohkeen tuen.

Varsinaisena ensimmäisenä valmennustehtävänä päätin ottaa avotaivutusta käynnissä ja ravissa. Avotaivutus käynnissä sujui ratsukolta hyvin, tosin huomautin Almalle, että taivutus oli välillä ehkä himpun verran liioiteltua. Vähempikin taivutus siis olisi riittänyt mainiosti. Ravitaivutuksissa Nelle oli alussa liian hätäinen, eikä suorituksesta meinannut tulla mitään. Se rynni eteenpäin, kulki jotenkin jännittyneenä ja luisti lähes täydellisesti tehtävästä unohtaen tehdä taivutuksen lähes kokonaan. Huomasin, että Alma antoi tammalleen turhan ronskeja pidätteitä, joiden seurauksena tamma alkoi menettää hermonsa. Annoin ratsukon mennä pari ravikierrosta maneesin ymäri ennen uutta yritystä. Väliravien aikana niin ratsastaja kuin tammakin alkoivat rentoutua. Seuraavalla yrityksellä ratsastaja keskittyi pitämään tammansa täydellisesti ja kevyesti ohjan ja pohkeen välissä, jolloin Nelle taipui sopivasti, kulki kauniisti koottuna ja liikekin oli hallittua koko taivutuksen läpi.

Treenasimme seuraavaksi laukanvaihtoja askeleessa, jotka sujuivat ratsukolta yleisesti ottaen oikein hyvin. Yhdellä suorituskerralla Nelle hieman otti nokkiinsa Alman turhan napakoista puolipidätteistä, mutta Alma huomasi tämän itsekin, ja osasi seuraavilla toistoilla keskittyä antamaan tammalle oikeanlaiset ohjeet laukanvaihtoihin. Valmennuksen loppupuolella suoritetuissa pohkeenväistöissä ratsukko teki kympin arvoisia suorituksia. Oli mukava nähdä Nelleltä väistöä, jossa ei ollut ylimääräisiä pyrähdyksiä. Tamma asettui hyvin, eikä Alman tarvinnut antaa kuin pieniä puolipidätteitä ponilleen. Pohkeenväistöjen jälkeen annoin ratsukon mennä vielä hiukan siirtymisiä ennen kuin päästin heidän itsenäisen loppuverryttelyn pariin.

25. heinäkuuta 2015, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Anette Niemi (omistajan kirjoittama)
Parin kuukauden valmennustauon jälkeen oli jo Almalla ja Nellellä korkea aika tallustella valvovan silmäni alla! Olin jo raahaamassa sivuun pääkentälle aamupäivän treeneistä jäänyttä estekalustoa, kun ratsukko saapui kentälle. Pyysin Almaa ja Nelleä aloittamaan alkuverryttelyt välittömästi itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Raudikko ponitamma ravasi aluksi turhan hätäilevästi. Alma osasi kuitenkin itse ottaa hevosta paremmin alleen ennen kuin ehdin huomauttaakaan asiasta. Kun Nelle oli sipsuttanut pari kierrosta hyvännäköistä ravia kaula kaarella ja korvat höröllä, aloin ohjeistaa ratsukkoa ensimmäiseen varsinaiseen valmennustehtävään.

Ensimmäisessä tehtävässä tuli edetä keskiympyrällä ravista siten, että puolet ympyrästä suoritettiin niin hitaalla tempolla kuin suinkin olisi mahdollista. Ympyrän toisella puolella oli tarkoitus ravata tavallista nopeammalla tempolla. Hitaassa tempossa tavoitteena oli, että Nelle kulkisi hitaasti itsenäisesti ja rennosti ilman, että Alman täytyi hakea tempoa ohjasta vetämällä. Nellelle tällainen tempoharjoitus oli kuulemma vähän vieraampi, sillä ratsukko oli Alman mukaan keskittynyt kotitreeneissä lähinnä teknisiin suorituksiin tempoharjoitusten sijaan. Ei siis yllättänyt, että hitaan tempon ylläpitäminen tuotti hankaluuksia, kun Nelle ei millään malttanut ravata erittäin hitaassa tempossa. ”Pidä pohje paikallaan, hieman takana. Tiivistä ja suorista istuntaa. Muista pienet puolipidätteet”, vinkkasin Almalle. Loppujen lopuksi tamman hidastempoinen ravi oli joustavaa ja tahdikasta, ja Nelle tuntui kantavan itsensä tasapainossa. Sanomattakin selvää, että tempon nopeuttaminen oli Nellelle kuin lastenleikiä.

Työstimme valmennuksen aikana myös avo- ja sulkutaivutuksia, joiden yhteydessä Nelle kuunteli nöyrästi jokaista pienintäkin apua. Näytti kuitenkin siltä, että sulkutaivutukset olivat ratsukolle lähtökohtaisesti avotaivutuksia helpompia, sillä suluissa oikea muoto ja asento löytyivät lähes automaattisesti, kun taas avoissa sain antaa Almalle ohjeita niin asetuksen kuin ponin asennonkin suhteen. Valmennustunnin loppupuolella Alma kokosi tammaa vielä keskiympyrällä ensin ravissa ja sitten laukassa.

6. joulukuuta 2015, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Asta Leeve (omistajan kirjoittama)
Valmennuksen alussa Alma kertoi, ettei ollut päässyt ratsastamaan Nellellä tavoitteellisesti pitkään aikaan, kun liikutusvastuusta kantoivat tallitytöt tallinomistajan sijaan. Alkulämmittelyssä ratsukon työskentely vaikutti vielä oikein mukavalta. Alma ja Nelle tekivät paljon voltteja, kiemurauria ja siirtymisiä. Nelle tuntui lämmittelyn aikana jopa harvinaislaatuisen renolta, se oli selkeästi motivoitunut työskentelemään ja haki itsenäisesti peräänantoa. Varsinaisiin valmennustehtäviin siirryttäessä kuitenkin alkoi näkyä, ettei Alma ollut vähään aikaan istunut erityisherkän tammansa selkään. Esimerkiksi ensimmäiset askeleen pidennykset harjoitusravista keventäen eivät ottaneet onnistuakseen. Alma tuntui jännittävän selässä, minkä seurauksena Nelle yritti siirtää laukalle.

Kun askeleenpidennykset alkoivat viimein onnistua, siirryimme pohkeenväistöihin ja sulkutaivutuksiin. Ravipohkeenväistöissä Nelle osasi taas vaatia ratsastajaltaan eleetöntä työskentelyä sekä säännöllisiä pidätteitä, muuten se lähti kiihdyttämään. Sulkutaivutusta suoritimme ravissa suoralla uralla ja viistosti keskeltä pitkälle sivulle. Alma sai jo ensimmäisissä taivutuksissa Nellen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Tamma vaikutti muutenkin vetristyneensä alkutunnista. Se kokosi itseään koko ajan yhä paremmin ja oli myös Alman mielestä miellyttävämpi ratsastaa. Nellen sulkutaivutus oli erittäin tyylikästä, ja Alma ratsasti varsin huomaamattomin avuin. Lopputunnista otimme vielä pientä laukkatyöskentelyä, joka sujui ratsukolta oikein mainiosti.

1. helmikuuta 2016, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Anette Niemi (omistajan kirjoittama)
Miten kaunis valmennussää, pohdin ihaillessani, kuinka kaunis talvipäivän aurinko maalasi maneesin seinustaa ja värjäsi Nellen karvan lähes tulipunaiseksi. Tämänpäiväinen valmennus alkoi yhteisellä alkuverryttelyllä, sillä olin sopinut Alman kanssa antavani hänelle muutamia vinkkejä ponitamman läpiratsastukseen. Nelle tuntui aluksi normaalia jäykemmältä, joten ohjasin ratsukon tekemään useita voltteja ja kiemuroita. Lisäsimme tehtäväsisältöön myös muutamia suunnanvaihdoksia, jotka lopulta saivatkin Nellen selkeästi vertymään.

Päivän valmennuksen aiheena oli Alman pyynnöstä laukkatyöskentely. Ensimmäisessä harjoituksessa Alman tuli muunnella laukan tempoa; pitkillä sivuilla piti hidastaa ja lyhyillä sivuilla puolestaan tuli liikkua nopeammin. Temponvaihtelut sujuivat erinomaisesti. Nelle kulki ryhdikkäänä mutta rentona, kuten pitikin. Sen laukkaa oli helppo työstää. Alma ratsasti lähes kokonaan painoavuilla ja muisti muutenkin pitää apunsa huomaamattomina ja pieninä. Seuraavassa laukkatehtävässä työskenneltiin kahdeksikolla siten, että keskellä tuli aina vaihtaa laukkaa. Ensimmäisissä vaihdoissa Nelle alkoi hätäillä ja innostua liikaa, jolloin se lähti kiihdyttämään aina vaihtojen perään. Kiinnitimme ensin huomiota Alman vaihtoapuihin, jotka olivat selkeästi tammalle liian näkyviä. Pienen hienosäädön jälkeen laukanvaihdoista alkoi tulla hieman hallitumpia. Laukanvaihdoissa oli kuitenkin koko ajan pientä kömpelyyttä, joten täysin tyylipuhtaita suorituksia emme päässeet kokemaan. Ennen itsenäiseen loppuverryttelyyn siirtymistä keskityimme vähäksi aikaa koottu laukka – keskilaukka – lisätty laukka – keskilaukka – harjoituslaukka -ketjuun. Nelle näytti suorastaan innostuvan laukkasiirtymisistä ja hetken säikähdin, että tehtävä menee täysin pelleilyksi ja liike lähtisi kohoamaan ylöspäin. Alma osasi kuitenkin kanavoida tamman innokkuuden liikkeeseen, minkä ansiosta ratsukon siirtymiset pysyivät tarkkoina ja pehmeinä. Vakaan käden, rauhallisen istunnan ja paikoillaan pysyvän pohkeen ansiosta Nelle otti hienosti voimaa takaosastaan ja piti laukkansa rytmikkään pyörivänä. Nellellä oli todella puhdas koottu laukka, jossa oli hevosmaista näyttävyyttä. Tamman lisätty laukka puolestaan oli ilmavaa ja lennokasta, harjoituslaukka ja keskilaukkakin rullasivat laadukkasti.